Maan asukit

This is one of those "don't judge a book by its cover" reads. It's interesting and vivid. If you like weird, strange, and sometimes oddly hard reads, try it.

En oikein osaa sanoa oliko tämä liian absurdi, vai samaan aikaan ei ihan tarpeeksi absurdi. Ei tarpeeksi absurdi siinä mielessä, että kirja ikäänkuin liian myöhään nosti lukijan pois kaiken normaaliuden tuomasta tulkinnasta. Ihan tykkäsinkin, mutta toisaalta aika varovaisesti lähtisin suosittelemaan kenellekään.

Toisinaan sitä tuntee itsensä avaruusolioksi. Vallitsevan yhteiskunnan odotusten ja normien vastaaminen on sen suomien etujen vastine, oli se sitten sosiaalisuus, työskentely tai opiskelu, vaikka ne ei millään tavalla nappaisi. On siten mukavaa, että löytyy kirja, joka on tavallaan samaistuttava. Tavallaan, koska sisällöltään kirjassa mennään reilusti groteskin puolelle sen toisinaan kamalilla, toisinaan hykerryttävillä käänteillään. Avaruusolioksi itseään näkevä Natsuki joutuu toden teolla kamppailemaan lähipiiriään ja kapitalistisen kilpailuyhteiskunnan ("tehtaan") esineellistävää vaikutusvaltaa vastaan, mutta lopulta koittaa pako ja vapaus – tietyllä hinnalla.

Shokeeraava, mustan humoristinen, mielikuvituksellinen teos. Tykkäsin.

The more you read, the less you care about any of the characters. Perhaps that was just me becoming more rational toward this irrational garbage.

The first chapter or so had me remembering summers at my grandparents’ house. That feeling is quickly ripped away in favor of whatever the hell else this book wanted to be.

Amongst the awful verbal and emotional abuse from a parent and sibiling, sexual assault from a teacher, and depictions of incest and child sex within the first third of the book, I couldn't make myself keep reading. After reading Convenience Store Woman, I don't anticipate that the circumstances are going to get any better for the protagonist...